Julia Thurén: Vastuullisesta sijoittamisesta on tullut helppoa ja tuottavaa

Olen kiertänyt ympäri Suomea puhumassa sijoittamisen aloittamisesta. Yleensä esityksen loppuvaiheessa yleisöstä nousee käsi, ja ihminen kysyy: ”Mistä tiedän, ettei minulle tulevat tuotot edistä ilmastonmuutosta tai ole revitty jonkun lapsen selkänahasta?” Raivorehellinen vastaus on: Et mistään. Pitkien tuotantoketjujen aikakaudella on mahdollista, että eettisinkin yritys käyttää vaikkapa alihankkijan alihankkijana firmaa, jonka vastuuasiat eivät ole kunnossa.

Mutta toisaalta, jos emme itse sijoita rahojamme, pankit kyllä hyödyntävät pankkitilillä makaavat rahat puolestamme. Olemme kaikki mukana systeemissä, halusimmepa tai emme. 

Tästä syystä paras vastaus kysymykseen on vastuullinen sijoittaminen. Sillä tarkoitetaan sijoittamista kohteisiin, joiden ESG-asiat ovat kunnossa. Ympäristö (environmental), sosiaalinen vastuu (social) ja hallintovastuu (governance) muodostavat toimivan kolmikon, joiden ympärille yritysten vastuu kiteytyy. 

Peruspulliaiselle ESG-analyysin tekeminen on kuitenkin miltei mahdotonta. Vastuullinen sijoittaminen taas ei ole. Kun mietin uutta sijoituskohdetta, käyn seuraavan listan läpi: 

Mitä en halua omistaa? Poissulkeminen on helppo homma. Ei kiitos hiilivoimaa, tupakkaa, pienaseita tai öljyä. Alkoholia sen sijaan salkustani saa löytyä! Tässä kohdassa piensijoittajan täytyy luottaa omiin arvoihinsa. Yhdelle pornoteollisuus on ehdoton ei, toinen ei pidä sitä suurena pahiksena. Nykyään myös rahastoja pystyy perkaamaan niin, että täppää hakukoneeseen toimialat, joita ei halua omistaa.

Mitä haluan omistaa? Tämä onkin kinkkisempi kysymys. Omistan sekä suoria osakkeita eli yksittäisiä yrityksiä ja osakerahastoja, eli monen yrityksen ryppäistä koostuvia arvopapereita. 

Ostan osakkeita yleensä niin, että luen tai kuulen jostain kiinnostavasta yrityksestä, vaikkapa tuulivoimaa kehittävästä firmasta. Googlailen, mitä firmasta on sanottu ja mitä se sanoo itse itsestään vastuullisuusraportissaan. Saatan seurata hetken aikaa yrityksen kurssia ja sitten vain ostaa päräyttää yhtiötä. Osakeomistuksilleni on yhteistä se, että toivon omistamilleni yrityksille menestystä. 

Rahastot ovat siinä mielessä hankalampia, että niiden kohdalla haluaisin yhdistää kaksi asiaa: vastuullisuuden ja pienet kulut. Useinkaan nämä kaksi eivät kohtaa. Pörssistä löytyy kymmeniä vastuullisia passiivisia etf-rahastoja, joiden hallinnointikulut ovat pienet, eli alle 0,5 prosenttia. Niitä voi etsiä esimerkiksi sanoilla sustainability, SRI (social responsible investing), ESG, climate tai vaikka spesifimmin toimialoittain cleantech. Vastuullisten rahastojen vastuullisuusluokituksia voi katsoa esimerkiksi Morningstarin maapalloista tai Climetricsin ilmastovaikutusten reittauksista. 

Kun passiivisten rahastojen omistuksia katsoo, niistä löytyy usein aika perusfirmoja. Applea, Disneytä ja isoja pankkeja. Yhtiöitä, jotka ovat saaneet hyviä ESG-reittauksia, mutta jotka eivät suoranaisesti mielestäni ole pelastamassa planeettaamme vaikkapa ilmastonmuutokselta. Minulla on kuitenkin myös tällaisia salkussani, sillä ne ovat läpäisseet ESG-seulani – ja niistä tulee hyvää tuottoa.

Tämän lisäksi voi etsiä aktiivisia rahastoja, joiden hallinnointikulut ovat isompia (1–2 prosentin luokkaa). Näihin salkunhoitaja on valinnut yhtiötä, jotka yrittävät ratkaista ilmastonmuutosta tai yhtiötä, jotka ovat olleet ”pahisfirmoja”, mutta ovat muuttaneet liiketoimintaansa selvästi ympäristöystävällisempään suuntaan. Moni suomalainen pankki tarjoaa tällaisia rahastoja. 

Pörssiosakkeiden ja rahastojen lisäksi olen välillä tehnyt myös riskialttiimpia täsmäsijoituksia listaamattomiin yhtiöihin, joita haluan tukea taloudellisesti ja ”olla niiden tarinassa mukana”. Näiden kohdalla on hyvin mahdollista, että menetän sijoittamani rahat. Ajattelen kuitenkin, että harrastukset saavat maksaa!

Viimeksi sijoitin eettisiä vaatteita valmistavaan Papu Designiin. Listaamattomiin sijoittaminen onnistuu esimerkiksi Invesdorin kautta. Toiseksi olen osallistunut myös joukkolainoihin, joissa on muutaman prosentin tuotto, ja joiden tarkoitus on saada vaikkapa kenialaiseen kylään aurinkoenergiaa. Tällaisiin taas voi osallistua esimerkiksi hollantilaisen Lendahandin tai suomalaisen Joukon Voiman kautta. 

On ilahduttavaa, miten vihreiden ja vastuullisten sijoitusten suosio on viimeisen parin vuoden aikana räjähtänyt. Enää kukaan ei voi sanoa, etteikö tuottoa voisi saada maailmaa parantamalla. Oma sijoitushorisonttini on monta kymmentä vuotta. Tästä syystä laitan rahani yhtiöihin, joiden uskon olevan vielä olemassa ja voimissaan 30 tai 50 vuoden päästä.